|
|
Главная » 2012 » Май » 4 » 9 oraskuudu – VOITON PÄIVY
21:48 9 oraskuudu – VOITON PÄIVY |
Ei minun viärytty sil ole
Ku toizet voinalpäi ei tuldu,
Ei heijän rynnäs vastua tuuldu,
Ei vahnu jalgu muadu polle...
En viäry sil, ga pyöriy mieli piäs:
Hyö ollah muas, a minä, minä täs...
A. L. Volkov on ezmäine, kudual oli oza kiändiä A. Tvardovskoidu
livvin kielel. Myö jessoilan rahvas, onnitelemmo kaikkii
voinuveteruanoi Voiton päivänkel. Olgua tervehen mejän puolistajat.
Zoja Saveljeva, voinanaiguine lapsi mustelou iččeh kniigas ”Lapsestus”
Algusana
Hos minä olin vaiku viizivuodine, konzu enzi bombu kirboi Dessoilan
piäl, ga hyvin mustan midä oli ielleh, vuozinnu 1941- 1945. Midä
tajembi jiäy Voiton päivy, sidä vähembi on niin vuozien
mustajua.Meidy, voinanaiguizii lapsii, kyzelläh, midä myö tiijemmo. A
tieduo on! Alä lepi,Jumalaine, nikedä, nikos niidy tiijustamah omin
silmin! Meidy kazvatettih voinan vuatoropat da voinanaiguizien
rahvahien vahingot.
Память военного детства
Все отбивает такт….
Баржа…
Куда же ей деться?
Бомбы. И ал закат…
Кто-то на дно…
А прочим-
долгий теплушек скрип…
И между датами –
прочерк.
Детства прострелен
вскрик.
А. Валентик
Lapsusaijan ravahtus on ammuttu läbi.
A. Valentik
Kezäilot
Vuozi 1941.Keskikezä. Päiväine pastau,čirittäy täyttyvägie. Vagavah,
vesselästi läikkyy järvi. Čuururannois roittihes gunningaizet,
suarukkaizet da vezivalgamoizet vongaizet. Luhtakkoizis priskahtellahes
sinne—tänne pikoipienet maimaizet.
Pallähin jalloin
juoksendelemmo čuurustu myö,škočahtelemmokseh. Varbahien jallet nävytäh
čuuruizel ku harakan käpčät. A sit himoitau jallan pohjil priskuttua
vetty luhtaizis.
Jalgu luhtah—maimaizet ku piilit pagoh.
Kudailienno dogadih čokata piäpaikan nuottaizekse. Eräs jalloil
priskuttau vetty, kahtei pietäh paikkua. Nevoläs maimaizet
karahtellahes ”nuottaizeh”. Kerran, toizen nostaldat sen – kattilaine
kalua. A mi hyvä on maimurokku! Pädöy leivänke särbiä.
Voinan viesti
Oli 13 päivy heinykuudu. Kai oli hyvin, kui ainos.Pastoi päiväine,
läikyi vezi järves. Gunningaizet vuotettih miän pallähii jallan pohjii.
Kuspäilienno rubei kuulumah jurineh. Jurineh läheni, suureni,
pöllästytti. Sit milenno jutkahtih muga äijal, ga mua särähtihes.
Särähtih perti. Leninan kuva ramkaizes oli ikkunan pielizen piäl, se
hypästih da heitäldih ikkunan vastal, da jai nuorazes rippumah. Pertis
pimeni....
- Mibo nygöi ehti? Da ni mamii ei ole kois. Midä nygöi?
Jurineh
kuului vie kodvan- Minä hyppäin pihal pöllästyksis. Sie jo hälistih
susiedulapset. Myö –kuoppah, peittoh! Samol´ottu omua ruadau. Meile vai
piät kokottau kartohkukuopas.
--Kylyh, kylyh pidäy juosta,--kirgai kudailienno.Myö—kylyh.
Samol´ottu oli lykännyh bomban raududorogustantsiel.Se oli suuri pöllästys.
Voinan viesti tuli kyläh.
Astuo pidi
Voinan
viesti....Pienen piä ei kerras puuttunuh pon`ah, mi se on voinu.
Tol`ko päivän - toizen mendyy rahvahale pidi lähtie kodiloispäi
pagoh, pajeta voinan tulendas.Ei niken tiedänyh, kui hätkekse pidi
lähtie, loitokse go pidi mennä, midä ottua keräl.
Hyvin mustan, ku
pihas oli telegäh vall`astettu hebo. Telegu oli täyzi kaikenmostu eluo.
Meijän mamigi sijötti sih omat kamsut.
- A kuibo lapset?- kyzyi kudailienno.
- Astuttahes hill`akkaizeh telegäl jalgeh- vastai vahnin.
Mami
oli šuorittanuh minuu matrosskoin villaizeh kost`umaizeh. Se oli
uvvikkaine da ylen näbei. Kouftaizes oli suuri kaglus valgieloin
junoizienke, iespäi galstukaine.Jupkaine oli azuttu sluatkazilleh.
Jallas minul oldih ihan uvvikkaizet šibliettäizet. Täytty vägie čiritti
päiväine, oli vaigei vuappuo, ga tirpua pidi, da pidi astuo. Kunnebo
astuo?
Baržoin bombitus
Pagomatku kesti mondu
päivii.Ezmäine azetus oli Pogostan kyläs. Vahnembat oldih sidä mieldy:
toinah ei pie mennä loitombi. A pidi. Kuni puutuimmo Kutižmassah, aiju
gor`ua puutui nähtä.Čakat muga pureteltih rožii ga ei suannuh ni
tirpua. Ylen äijäl čahloi da silmät gi odva avavuttih. En musta mi
päiviä meni kuni puutuimo Petroskoih, Oniegan järven valgamole. Ielleh
pidänys jatkua matkua baržale, vetty myö . No meile se matku ei olluh
suudittu. Erähät baržat rahvahienke ehtittih lähtie rannaspäi, a heidy
sih gi bombitettih. Hirvei oli nähtä rahvahan muokkii,piästä,Hospodi,
mostu nägemäs.Vahnimannu oli Rišt`oi,hän sanoi:
-Emmo lähte nägevästy surmua suamah da vedeh kuolemah.
Tepluškas
Voinas pagenendu matku oli pitky. Ku emmo lähtenyh baržois vetty myö,ga
oza toi meidy raududorogustantsiel. Meidy pandih tavaran da žiivatoin
viättävih vagonoih,tepluškoih. Keski vagonal seizoi raudupäčči
truvanke. Sidä sai lämmittiä. Päčin pinnal pastettih pilkottuu
kartohkua. Viiboloil ei pidänyh ni voidu, ni riehtiliä. Pädi syvvä
niidy!
Vagonas oli aiju toizii perehii. Erähät oldih ylähän
nuaroile. Hyö pehmendyksekse pandih kuuzen varboi. Kuivat
havvunieglat pirpetettih meijän piäl, čokitettih. Ylähäizet aijoittelen
voidih availla kaidaizii ikkunoi da hengittiä ilmua. Myö saimmo
puhtastu hengitysty vai suuris azetuskohtis, kuduat oldih harvah.
Stantsieloile meile annettih ruskiedu razvastu särvindy, toinah se oli
boršši. Matku tepluškois loppih jo talvel.
Rišt`oin polvet
Ruskei
razvaine rokku, kuduadu annettih Urualan matkas, oli hyvä ga se oli
myöhembi. Enzikse ( liennou go se olluh Tihvinan linnas),jiavittiihes
”ruskiet kukoit” bauhinehenke. Se vorogat bombittih voinalmenijie
voinuvehkehienke ešelounua, kudai tuli meile vastah. Uristih samol`otat,
kirvottih –juhkettih bombat, ammuttih auftomuatat, juostih
mängehenkel rahvas...
Rišt`oi pöllästyksis sanoi:
- Panguatto
vai lapset piät minun polvel ,kuolemmo yhtes. Mami ,minä da
kaheksavuodine Vit`a jo painoimmo piät. Silkeskieh mittuine lienno
herru matinke kirgai:
- - Nemedlenno pokin`te vagon...
-
Meidy ku tuuli tembai da vei lagevuksel kasekseh. Älä nikedä
lepi,jumalaine, nägemah sidä, midä myö näimmö bauhinehen loppehuu.
Ozavat olimmo- hengih jäimmö.
Tuskan tusku
Mami,rišt`oi,
minä da Vit`a kodvan ajoimmo pojezdal, kudai toi meidy
Urualal.Traktoran regi vedi meidy Potoskujevan kyläh. Muidu tulolaizii
sie ei olluh. Mami da rišt`oi käydih kolhozan ruadoloih. Minun
kaččojannu oli pieni velli Vit`a. Mina opastuin sukkunieglal luadimah
lappoi.Hos eistelin niidy nieglas nieglah ga kudomine ei pitkennyh.
Minun pienet sormet nikui ei voidu tavata langua lapas läbi.
Välis
myö kižaimmo kartih vahnembien vuottaizikse .Pilketti paloi lampu,konzu
myö illastimmo. Paras syömine oli keitetty tahei kartohku
painimenke.Mami da rišt`oi prähkettih:
-On jo vierahal mual eläjes tuskan tusku,ga kylän nimi gi on Potusku.
Bor`aine
Kuzlienno
mami kuuli:” On nečie,Neupokojevan kyläs, karjalastuu.Myö- sine..Sinne
gi Gor`koin linnaspäi tuldih N`uša kaksivuodehizen Bor`aizenke,Ol´a da
Šura.Myöhembi Leningruadan gospitalispäi tuli ruanittu veikki
Sen`a.Pereh yhtyi. Vajai seiččevuodehizel minul oli käsketty:
-Bor`astu
kačo ku silmiä piäs.Minä lastu viettelin käis,hos loitos häi ei ni
piässys,sendäh ku ymbäri kois oli korgei laudahine seinyaidu.Vorottua da
kävelys veriädy ni minä en voinuh avata. A Bor`akuluine, hos oli
pieni,ga ylen oli kirmei da ketter.Erähän kerran häi n`uglahtih
alači.Minä peräh da sinne bo i tartuin,en piässyh läbi vorotois,järčäkkö
olin.Tahessah sidä nagronke mustellah perehes:
- Lapsenkaččoi vorotan ual tartui!
”Pirzaine”
Hos
äijän maltanetto,ga etto terväizeh arbua, mi se on,pirzaine.Borikku(
muga sanottih lastu ven`akse) nävöl oli ku Šolohovan nahal`onok:jallas
oldih käil ommeltut vuattuštanizet yhten proimanke.Häi vaste vai opastui
kuda- midä sanomah ven`an kielel.Ylen äijäl lapsi suvaičči
Šuravellie,skočahtelihes yhtel jallal da luaskavah sanoi:
-D`asura,d`asura...
Kaikin suvaittih lastu. Suvaičin händy minä gi, no vahnembien käskyn
sellitin tarkah:brihačunke ainos kävelimmö käzikkäi.Välis
elostimmo.Lapsenkaččojal himoitti elostua enämbäl kui kačottaval.Kerran
myö vuorottain lykimmö pienii kivyizii.Borikku skoččien pienel kädyöl
huškahutti kivyizen, a se bo ugodi puuttuo st`oklah.
-Oh minuu- minuu,nygöi häi suau n`aburiččua,-smietin minä.
Kudailienno vahnembis jo varusti sormet minun tukkučolkua
painaldua;mikse en vardoinnuh lastu pillua pidämäs. A Borikku sil
keskiel skočahtih yhtel jallal, oijendi pienen sormuon da sanoldi
livvikse:
-Pirzaine.
Kaikil oli kummu se kuulta.Loukkoine totto
oli pyöržaine da ymbäri oldih kedä pitkembät,kedä lyhembät, ku
päivypaston sugahaizet,hallemukset.
Kottaine
Neupokojevan
kyläs myö, kolme – nelli perehty,elimmö suures- suures talois, kudai
oli korgiel jogirannal .Sillan randoih oli navodittu puuhizet
arrot.Zaskakunka-jogi kezäl oli ku ojäine.Sai astuo poikki! A keviäl?
Keviäl varaitti kaččuo,kui joves virdai da kohizi vezi. Minä olin rakas
juoksendelemah sildua myöte,sendah ku se oli keviäl vai yksi kuivu
kohtu. Toizekse, hyvä oli olla kosken kohus da tuulen viimas. A kui
virduau joves vezi,minä iäs en unohta.Juoksendelin- juoksendelin,skočin-
skočin täydeh himoh da minul bo tufline jallaspäi pakuldau da-
vedeh.Jouvvin kaččuo arros piäliči.Vezi virduau,kai mua särizöy,valgei
parusinahine sinizen kaimaizenke tufline vai viglahteleh virral selläs,
ku laivane.Hos itke- kus toizen otat voinan aigah? Da ni pihal et lähte
jallaččimettäh.
- Älä vai itke,tyttäreni,täs sinun kottaine,minä
iče ombelin-sanoi mami.Se oli totto kottu,oli ommeltu lapsen
kuziklejonkas.Muga kävelengi:jallas tufline, toizes – kottaine.
Tähkäizet
Jo roihes kuuzikymmen kaheksa vuottu, konzu meijän Karjal on
piästetty.Školalapset toiči toimitellah minul,75-vuodezel,voinah nähte.
Kui työ smietittö, olin go minä voinal? -kyzyi minä lapsil.
Olit- olit!Tiettäväine olit, ku olet veteruanu-sanottih hyö.
A midä bo minä voinal ruavoin?- jatkoin minä paginua-
-Toinah olit razvedkas?
-liennet ku olluh medsestrannu?
Ei! Partizuanois olit –kiistettih kuvvenden kluasan opastujat.
Aijugo partizuanal oli vuottu silloi,ku häi on rodivunnuh vuvvennu 1936?-annoi minä kyzymyksen. Lapset huaristuttih:
-1936 ga 1941? Ga sinä olit vie pieni lapsi silloi.
-Vot!
En olluh minä niminnu,midä työ mainičitto,tol`ko voiton päiviä lähendiä
avutin,ku se hiiryt ven`an suarnas.N`ušačidži ruadoi školas
opastajannu.Jalles urokkoi häi lapsienke kaksin čuassuloin ruadoi
frontah nähte: näpitettih villua,pilkottih hienokse tabakulehtii da
ommelttih kisiettoi.Sygyzyl, konzu kabrastettih rugehet,minä lapsienke
keräin tähkiä.Aijat oldih moizet- joga tähkäine,joga juvaine avutti
voittua. Vot sil ruavos minä olin julgei: hos puolikymmen tähkiä ga
keräin.
Uvvesah kois
Hos min keräine punoh,a
loppu tulou.Muga gi myö.Karjalu piästettih- myö tulimmo jarilleh
kodih.Se oli vuvvennu 1944, talvel.Tuatan kois oli kiškottu
seinylavvat,pertis oldih vierahat eläjat.Meidy niken ei
vuottanuh,varustannuh tulluizil čuajuu...
Mami oli urualalpäi lähtijes kuivannuh kartohkua tävven poštelihuavon.Se kuivankartohkan keitto oli putin magei.
Škola vuozi oli jo ammui hovus.Čidži ombeli minul rouzovoin
siitsupluattaizen da satinpalaizes –pindžäkkoizen.Rišt`oi kuzlienno
löydi suuret-suuret kirjavat kuatančat. Mami varusti paltinhuavoizen da
himičeskois karandišas-černilia. Täs- teile školaniekku!
Hospodi
blagoslovi,mene jumalanke-sanoi mami;dai minä lähtin školah.Päivy oli
kaunis,ga Siämärvespäi tuiskahtelihes lumituhu.Uhmoilah pidi juosta
siiriči Davin kodii,poikki guvas.Oli suuri pakkaine. Ku en kylmäs ,minä
juoksin skoččien da pyorien –vai huavoine vivhki.
Kaikkil lugijol Voiton päiviä vaste sanommo:
Joga ristikanzal on oma kodirandu У каждого человека есть своя малая Родина
Meijän kodoimua on Наш родной край
kaunis Karjal! прекрасная Карелия!
Omal livvin kielel myö sanommo: На родном языке говорю:
Terveh ,Karjal! Terveh, Karjal! Тервех , Карьял, здравствуй дорогая моя земля!
Terveh, armas muahut miän! Здравствуй , Родина моя!
Myö tahtommo: Я хочу:
Anna päivypasto valguau Пусть будет солнцем
kogo muan, залита земля.
Anna ainos on selgei taivas mieron piäl. Пусть небо над миром будет ясным всегда.
Rauhuttu da ozua kaikil. Olgua tervehen. Мира и счастья всем! Здоровья и удачи каждому!
 Dubinina Z. Ainavo musto
Kusbo ottanen sanat,sanat pädijat,prostoit,
Kuduat kirjoile pandas minun loittozet mustot.
Oli silloigi kevät,vessel päiväine pastoi.
Rahvas voinale peräh Voiton kevätty vastai.
Äijän ihastussanua kuulin lapsennu ilmas,
Hyvän mielenke segai oldih kyynälet silmis.
Äijän tuskua toi voinu, kodih ei tulla äijät.
Tiedämättömät ollah tuatoin kuolenduaijat.
Heijän ozakse roittih tundemattomat kalmat,
Meijän sydämien kibiet, voinan verizet talmat.
Kunne kalmoille mennä?Kunne kukkazet laskie?
Tuatan armahan kalmua eulluh sillozil lapsil.
Ei sua kiänyttiä aigua,eigo kuolluzii nostua.
Tämä keväine päivy heis meil ainavo musto.
Petrova T.S. – karjalan kielen metodistuu, kultuurukodi, Jessoilu.
|
|
Категория: Sih da täh nähte |
Просмотров: 925 |
Добавил: ADMIN
| Рейтинг: 0.0/0 |
Добавлять комментарии могут только зарегистрированные пользователи. [ Регистрация | Вход ] |
|
| Календарь |
| « Май 2012 » | | Пн | Вт | Ср | Чт | Пт | Сб | Вс | | | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | | 28 | 29 | 30 | 31 |
|
|
