9 oraskuudu – VOITON PÄIVY - 4 Мая 2012 - Блог - Эссойльское сельское поселение

		Воскресенье, 22.12.2024
	Эссойльское сельское поселение

Главная | Регистрация | Вход

Приветствую Вас Гость | RSS

ПОСЕЛЕНИЕ

Основные рубрики

Uudizet [9]

Sih da täh nähte [10]

TV [0]

Фестиваль поэзии

Главная » » 9 oraskuudu – VOITON PÄIVY

21:48

9 oraskuudu – VOITON PÄIVY

   Ei minun viärytty sil ole
   Ku toizet voinalpäi ei tuldu,
   Ei heijän rynnäs vastua tuuldu,
   Ei vahnu jalgu muadu polle...
   En viäry sil, ga pyöriy mieli piäs:
   Hyö ollah muas, a minä, minä täs...

A. L. Volkov on ezmäine, kudual oli oza kiändiä A. Tvardovskoidu livvin kielel. Myö jessoilan rahvas, onnitelemmo kaikkii voinuveteruanoi Voiton päivänkel. Olgua tervehen mejän puolistajat.
Zoja Saveljeva, voinanaiguine lapsi mustelou iččeh kniigas ”Lapsestus”


Algusana

Hos minä olin vaiku viizivuodine, konzu enzi bombu kirboi Dessoilan piäl, ga hyvin mustan midä oli ielleh, vuozinnu 1941- 1945. Midä tajembi jiäy Voiton päivy, sidä vähembi on niin vuozien mustajua.Meidy, voinanaiguizii lapsii, kyzelläh, midä myö tiijemmo. A tieduo on! Alä lepi,Jumalaine, nikedä, nikos niidy tiijustamah omin silmin! Meidy   kazvatettih voinan vuatoropat da voinanaiguizien rahvahien vahingot.

Память военного детства
Все отбивает такт….
Баржа…
Куда же ей деться?
Бомбы. И ал закат…
Кто-то на дно…
А прочим-
     долгий теплушек скрип…
И между датами –
                    прочерк.
Детства прострелен
                             вскрик.
А. Валентик

Lapsusaijan ravahtus on ammuttu läbi.
A. Valentik

Kezäilot

    Vuozi 1941.Keskikezä. Päiväine pastau,čirittäy täyttyvägie. Vagavah, vesselästi läikkyy järvi. Čuururannois roittihes gunningaizet, suarukkaizet da vezivalgamoizet vongaizet. Luhtakkoizis priskahtellahes sinne—tänne pikoipienet maimaizet.
   Pallähin jalloin juoksendelemmo čuurustu myö,škočahtelemmokseh. Varbahien jallet nävytäh čuuruizel ku harakan käpčät. A sit himoitau jallan pohjil priskuttua vetty luhtaizis.
Jalgu luhtah—maimaizet ku piilit pagoh. Kudailienno dogadih čokata piäpaikan nuottaizekse. Eräs jalloil priskuttau vetty, kahtei pietäh paikkua. Nevoläs maimaizet karahtellahes ”nuottaizeh”. Kerran, toizen nostaldat sen – kattilaine kalua. A mi hyvä on maimurokku! Pädöy leivänke särbiä.

Voinan viesti

Oli 13 päivy heinykuudu. Kai oli hyvin, kui ainos.Pastoi päiväine, läikyi vezi järves. Gunningaizet vuotettih miän pallähii jallan pohjii.
Kuspäilienno rubei kuulumah jurineh. Jurineh läheni, suureni, pöllästytti. Sit milenno jutkahtih muga äijal, ga mua särähtihes. Särähtih perti. Leninan kuva ramkaizes oli ikkunan pielizen piäl, se hypästih da heitäldih ikkunan vastal, da jai nuorazes rippumah. Pertis pimeni....
-    Mibo nygöi ehti? Da ni mamii ei ole kois. Midä nygöi?
Jurineh kuului vie kodvan- Minä hyppäin pihal pöllästyksis. Sie jo hälistih susiedulapset. Myö –kuoppah, peittoh! Samol´ottu omua ruadau. Meile vai piät kokottau kartohkukuopas.
--Kylyh, kylyh pidäy juosta,--kirgai kudailienno.Myö—kylyh.
Samol´ottu oli lykännyh bomban raududorogustantsiel.Se oli suuri pöllästys.
Voinan viesti tuli kyläh.

Astuo pidi

Voinan viesti....Pienen piä ei kerras puuttunuh pon`ah, mi se on voinu. Tol`ko päivän - toizen mendyy rahvahale pidi lähtie kodiloispäi pagoh, pajeta voinan tulendas.Ei niken tiedänyh, kui hätkekse pidi lähtie, loitokse go pidi mennä, midä ottua keräl.
Hyvin mustan, ku pihas oli telegäh vall`astettu hebo. Telegu oli täyzi kaikenmostu eluo. Meijän mamigi sijötti sih omat kamsut.
-    A kuibo lapset?- kyzyi kudailienno.
-    Astuttahes hill`akkaizeh telegäl jalgeh- vastai vahnin.
Mami oli šuorittanuh minuu matrosskoin villaizeh kost`umaizeh. Se oli uvvikkaine da ylen näbei. Kouftaizes oli suuri kaglus valgieloin junoizienke, iespäi galstukaine.Jupkaine oli azuttu sluatkazilleh. Jallas minul oldih ihan uvvikkaizet šibliettäizet. Täytty vägie čiritti päiväine, oli vaigei vuappuo, ga tirpua pidi, da pidi astuo. Kunnebo astuo?

Baržoin bombitus

Pagomatku kesti mondu päivii.Ezmäine azetus oli Pogostan kyläs. Vahnembat oldih sidä mieldy: toinah ei pie mennä loitombi. A pidi. Kuni puutuimmo Kutižmassah, aiju gor`ua puutui nähtä.Čakat muga pureteltih rožii ga ei suannuh ni tirpua. Ylen äijäl čahloi da silmät gi odva avavuttih. En musta mi päiviä meni kuni puutuimo Petroskoih, Oniegan järven valgamole. Ielleh pidänys jatkua matkua baržale, vetty myö . No meile se matku ei olluh suudittu. Erähät baržat rahvahienke ehtittih lähtie rannaspäi, a heidy sih gi bombitettih. Hirvei oli nähtä rahvahan muokkii,piästä,Hospodi, mostu nägemäs.Vahnimannu oli Rišt`oi,hän sanoi:
-Emmo lähte nägevästy surmua suamah da vedeh kuolemah.

Tepluškas

   Voinas pagenendu matku oli pitky. Ku emmo lähtenyh baržois vetty myö,ga oza toi meidy raududorogustantsiel. Meidy pandih tavaran da žiivatoin viättävih vagonoih,tepluškoih. Keski vagonal seizoi raudupäčči truvanke. Sidä sai lämmittiä. Päčin pinnal pastettih pilkottuu kartohkua. Viiboloil ei pidänyh ni   voidu, ni riehtiliä. Pädi syvvä niidy!
   Vagonas oli aiju toizii perehii. Erähät oldih ylähän nuaroile. Hyö pehmendyksekse pandih kuuzen varboi. Kuivat havvunieglat pirpetettih meijän piäl, čokitettih. Ylähäizet aijoittelen voidih availla kaidaizii ikkunoi da hengittiä ilmua. Myö saimmo puhtastu hengitysty vai suuris azetuskohtis, kuduat oldih harvah. Stantsieloile meile annettih ruskiedu razvastu särvindy, toinah se oli boršši. Matku tepluškois loppih jo talvel.

Rišt`oin polvet

Ruskei razvaine rokku, kuduadu annettih Urualan matkas, oli hyvä ga se oli myöhembi. Enzikse ( liennou go se olluh Tihvinan linnas),jiavittiihes ”ruskiet kukoit” bauhinehenke. Se vorogat bombittih voinalmenijie voinuvehkehienke ešelounua, kudai tuli meile vastah. Uristih samol`otat, kirvottih –juhkettih bombat, ammuttih auftomuatat, juostih mängehenkel rahvas...
Rišt`oi pöllästyksis sanoi:
-    Panguatto vai lapset piät minun polvel ,kuolemmo yhtes. Mami ,minä da kaheksavuodine Vit`a jo painoimmo piät. Silkeskieh mittuine lienno herru matinke kirgai:
-    - Nemedlenno pokin`te vagon...
-    Meidy ku tuuli tembai da vei lagevuksel kasekseh. Älä nikedä lepi,jumalaine, nägemah sidä, midä myö näimmö bauhinehen loppehuu. Ozavat olimmo- hengih jäimmö.

Tuskan tusku

Mami,rišt`oi, minä da Vit`a kodvan ajoimmo pojezdal, kudai toi meidy Urualal.Traktoran regi vedi meidy Potoskujevan kyläh. Muidu tulolaizii sie ei olluh. Mami da rišt`oi käydih kolhozan ruadoloih. Minun kaččojannu oli pieni velli Vit`a. Mina opastuin sukkunieglal luadimah lappoi.Hos eistelin niidy nieglas nieglah ga kudomine ei pitkennyh. Minun pienet sormet nikui ei voidu tavata langua lapas läbi.
Välis myö kižaimmo kartih vahnembien vuottaizikse .Pilketti paloi lampu,konzu myö illastimmo. Paras syömine oli keitetty tahei kartohku painimenke.Mami da rišt`oi prähkettih:
-On jo vierahal mual eläjes tuskan tusku,ga kylän nimi gi on Potusku.

Bor`aine

Kuzlienno mami kuuli:” On nečie,Neupokojevan kyläs, karjalastuu.Myö- sine..Sinne gi Gor`koin linnaspäi tuldih N`uša kaksivuodehizen Bor`aizenke,Ol´a da Šura.Myöhembi Leningruadan gospitalispäi tuli ruanittu veikki Sen`a.Pereh yhtyi. Vajai seiččevuodehizel minul oli käsketty:
-Bor`astu kačo ku silmiä piäs.Minä lastu viettelin käis,hos loitos häi ei ni piässys,sendäh ku ymbäri kois oli korgei laudahine seinyaidu.Vorottua da kävelys veriädy ni minä en voinuh avata. A Bor`akuluine, hos oli pieni,ga ylen oli kirmei da ketter.Erähän kerran häi n`uglahtih alači.Minä peräh da sinne bo i tartuin,en piässyh läbi vorotois,järčäkkö olin.Tahessah sidä nagronke mustellah perehes:
- Lapsenkaččoi vorotan ual tartui!

”Pirzaine”

Hos äijän maltanetto,ga etto terväizeh arbua, mi se on,pirzaine.Borikku( muga sanottih lastu ven`akse) nävöl oli ku Šolohovan nahal`onok:jallas oldih käil ommeltut vuattuštanizet yhten proimanke.Häi vaste vai opastui kuda- midä sanomah ven`an kielel.Ylen äijäl lapsi suvaičči Šuravellie,skočahtelihes yhtel jallal da luaskavah sanoi:
-D`asura,d`asura...
Kaikin suvaittih lastu. Suvaičin händy minä gi, no vahnembien käskyn sellitin tarkah:brihačunke ainos kävelimmö käzikkäi.Välis elostimmo.Lapsenkaččojal himoitti elostua enämbäl kui kačottaval.Kerran myö vuorottain lykimmö pienii kivyizii.Borikku skoččien pienel kädyöl huškahutti kivyizen, a se bo ugodi puuttuo st`oklah.
-Oh minuu- minuu,nygöi häi suau n`aburiččua,-smietin minä.
Kudailienno vahnembis jo varusti sormet minun tukkučolkua painaldua;mikse en vardoinnuh lastu pillua pidämäs. A Borikku sil keskiel skočahtih yhtel jallal, oijendi pienen sormuon da sanoldi livvikse:
-Pirzaine.
Kaikil oli kummu se kuulta.Loukkoine totto oli pyöržaine da ymbäri oldih kedä pitkembät,kedä lyhembät, ku päivypaston sugahaizet,hallemukset.

Kottaine

Neupokojevan kyläs myö, kolme – nelli perehty,elimmö suures- suures talois, kudai oli korgiel jogirannal .Sillan randoih oli navodittu puuhizet arrot.Zaskakunka-jogi kezäl oli ku ojäine.Sai astuo poikki! A keviäl?
Keviäl varaitti kaččuo,kui joves virdai da kohizi vezi. Minä olin rakas juoksendelemah sildua myöte,sendah ku se oli keviäl vai yksi kuivu kohtu. Toizekse, hyvä oli olla kosken kohus da tuulen viimas. A kui virduau joves vezi,minä iäs en unohta.Juoksendelin- juoksendelin,skočin- skočin täydeh himoh da minul bo tufline jallaspäi pakuldau da- vedeh.Jouvvin kaččuo arros piäliči.Vezi virduau,kai mua särizöy,valgei parusinahine sinizen kaimaizenke tufline vai viglahteleh virral selläs, ku laivane.Hos itke- kus toizen otat voinan aigah? Da ni pihal et lähte jallaččimettäh.
-    Älä vai itke,tyttäreni,täs sinun kottaine,minä iče ombelin-sanoi mami.Se oli totto kottu,oli ommeltu lapsen kuziklejonkas.Muga kävelengi:jallas tufline, toizes – kottaine.

Tähkäizet

Jo roihes kuuzikymmen kaheksa vuottu, konzu meijän Karjal on piästetty.Školalapset toiči toimitellah minul,75-vuodezel,voinah nähte.
Kui työ smietittö, olin go minä voinal? -kyzyi minä lapsil.
Olit- olit!Tiettäväine olit, ku olet veteruanu-sanottih hyö.
A midä bo minä voinal ruavoin?- jatkoin minä paginua-
-Toinah olit razvedkas?
-liennet ku olluh medsestrannu?
Ei! Partizuanois olit –kiistettih kuvvenden kluasan opastujat.
Aijugo partizuanal oli vuottu silloi,ku häi on rodivunnuh vuvvennu 1936?-annoi minä kyzymyksen. Lapset huaristuttih:
-1936 ga 1941? Ga sinä olit vie pieni lapsi silloi.
-Vot! En olluh minä niminnu,midä työ mainičitto,tol`ko voiton päiviä lähendiä avutin,ku se hiiryt ven`an suarnas.N`ušačidži ruadoi školas opastajannu.Jalles urokkoi häi lapsienke kaksin čuassuloin ruadoi frontah nähte: näpitettih villua,pilkottih hienokse tabakulehtii da ommelttih kisiettoi.Sygyzyl, konzu kabrastettih rugehet,minä lapsienke keräin tähkiä.Aijat oldih moizet- joga tähkäine,joga juvaine avutti voittua. Vot sil ruavos minä olin julgei: hos puolikymmen tähkiä ga keräin.

Uvvesah kois

Hos min keräine punoh,a loppu tulou.Muga gi myö.Karjalu piästettih- myö tulimmo jarilleh kodih.Se oli vuvvennu 1944, talvel.Tuatan kois oli kiškottu seinylavvat,pertis oldih vierahat eläjat.Meidy niken ei vuottanuh,varustannuh tulluizil čuajuu...
Mami oli urualalpäi lähtijes kuivannuh kartohkua tävven poštelihuavon.Se kuivankartohkan keitto oli putin magei.
Škola vuozi oli jo ammui hovus.Čidži ombeli minul rouzovoin siitsupluattaizen da satinpalaizes –pindžäkkoizen.Rišt`oi kuzlienno löydi suuret-suuret kirjavat kuatančat. Mami varusti paltinhuavoizen da himičeskois karandišas-černilia. Täs- teile školaniekku!
Hospodi blagoslovi,mene jumalanke-sanoi mami;dai minä lähtin školah.Päivy oli kaunis,ga Siämärvespäi tuiskahtelihes lumituhu.Uhmoilah pidi juosta siiriči Davin kodii,poikki guvas.Oli suuri pakkaine. Ku en kylmäs ,minä juoksin skoččien da pyorien –vai huavoine vivhki.

Kaikkil lugijol Voiton päiviä vaste sanommo:

Joga ristikanzal on oma kodirandu                       У каждого человека есть своя малая Родина
Meijän kodoimua on           Наш родной край
                   kaunis   Karjal!                                                  прекрасная   Карелия!
Omal livvin kielel myö sanommo:                      На родном языке говорю:
Terveh ,Karjal! Terveh, Karjal!                             Тервех , Карьял, здравствуй дорогая моя земля!
Terveh, armas muahut miän!                               Здравствуй , Родина моя!
Myö tahtommo:                                                  Я хочу:
Anna päivypasto valguau                                    Пусть будет солнцем
                        kogo muan,                                                   залита земля.
Anna ainos on selgei taivas mieron piäl.                Пусть небо над миром будет ясным    всегда.
Rauhuttu da ozua kaikil.   Olgua tervehen.             Мира и счастья всем! Здоровья и удачи каждому!

Dubinina Z. Ainavo musto

Kusbo ottanen sanat,sanat pädijat,prostoit,
Kuduat kirjoile pandas minun loittozet mustot.

Oli silloigi kevät,vessel päiväine pastoi.
Rahvas voinale peräh Voiton kevätty vastai.

Äijän ihastussanua kuulin lapsennu ilmas,
Hyvän mielenke segai oldih kyynälet silmis.

Äijän tuskua toi voinu, kodih ei tulla äijät.
Tiedämättömät ollah tuatoin kuolenduaijat.

Heijän ozakse roittih tundemattomat kalmat,
Meijän sydämien kibiet, voinan verizet talmat.

Kunne kalmoille mennä?Kunne kukkazet laskie?
Tuatan armahan kalmua eulluh sillozil lapsil.

Ei sua kiänyttiä aigua,eigo kuolluzii nostua.
Tämä keväine päivy heis meil ainavo musto.

Petrova T.S. – karjalan kielen metodistuu, kultuurukodi, Jessoilu.

Категория: Sih da täh nähte | Просмотров: 983 | Добавил: ADMIN | Рейтинг: 0.0/0

Всего комментариев: 0

Добавлять комментарии могут только зарегистрированные пользователи.
[ Регистрация | Вход ]

Праздники

Календарь

Бесплатный хостинг uCoz