|
|
Главная » 2012 » Апрель » 5 » Kuuluu Sana omal kielel
19:54 Kuuluu Sana omal kielel |
 Viestit Dessoilas päi.
20 tuhukuudu meijän kyläs oli
Oman kielen päivy, jogavuvvelline pruazniekku,kudai pietäh toizis gi
mualois. Tiettäväine, joga rahvahal on oma kieli.Meile on Jumal andanuh
ozan olla livvikkölöinny, i myö olemmo ylbienny sil da kui voimmo
kannatammo omua vahnembien annettu kieldy.
Kuuluu Sana omal kielel
Vai täydys karjalaizil mieldy
nimih ei vaihtua omua kieldy.
Z. Dubinina.
1.Viestit Dessoilas päi.
20 tuhukuudu meijän kyläs oli Oman kielen päivy,jogavuvvelline
pruazniekku,kudai pietäh toizis gi mualois.Tiettäväine,joga rahvahal on
oma kieli.Meile on Jumal andanuh ozan olla livvikkölöinny,i myö olemmo
ylbienny sil da kui voimmo kannatammo omua vahnembien annettu kieldy.
- Sanua parastu ryndähäs kannan,
Päivännouzun kel malittu luven,
Panen poklonua armahal rannal:
Jumal andakah Karjalal tuven,-
sanommo jogahine meis,yhtes A. Volkovankel.
2. Ozutelmu.
Monen vuottu kylän ”Livvin keskukses” pietäh karjalan kielen
kursit.Nevvojannu ollah Tihonova Svetlana Pavlovna da Petrova Tamara
Sergeevna. Kursiniekat varustettih pruazniekakse ozutelmu ”Opastai
kyläs”. Kummu oli kuulta, ku Kondroin Miikulan taloin buabo (hänen
roulis oli Strelkina Galina Ivanovna) silloi,ennevahnas, ei olluh
peril: mi se on kino da ekranu.
”- Linnas on kaikenmostu
kummua.Suuri perti rahvastu täyzi.Istuttihes kaikin valgien hurstin
edeh. Pertis rodih pimei,a sille hurstile tuli rahvastu, linnan pihat,
koit.Kaikin kävelläh,gu elävät ajetah heboloi, lehmi lypsetäh.Hyvä oli
kaččuo. A sit rauku mašin rubei meile piäle tulemah,ajau ihan
kohti.Minä pöllästyin,kirrun:”Älgiä rauku ajakkua rahvahan
piäle!”Rahvas ruvettih nagramah.Yhtelläh mašin ei tulluh rahvahale
piäle.A minä jo en ellendä,kus olen da midä vie vuottua. Lähtizin
iäre,ga pimei on,en piäze.
Kui hänen žiäleiči susedu Matroi-buabo (hänen roulis oli Fomina L’udmila Vasiljevna): ”Vai sruastin näit”
Vahnembat ei ainos rakkahal työtty lapsii školah sendäh , ku talolis
oli kylläl kodiruaduo: pidi kezrätä pelvastu da luadie
halguo.”Lehmän lypsäjes ei pie suurdu kirjua”.Opastajannu školas oli
lapsien kazvattai Irina Mihailovna Grigorjeva.Häi oli kummalleh
šuorivunnuh,da hyvin pagizi livvii.Pädi kuulta gi lapsien
paginoi(lapsien roulis oldih –Polina Anekova,Miša Orlov,Anton
Rusak).Vällillizen brihačun muamo(hänen roulis oli G akal Nina
Pavlovna) taričči pojan školah, anna opastai pidäy lastu kuris.”
Opastu pidäy.Sanotah ken opastuu,sit rodies herru. Eigo sinus rodies
hos mittumuatahto piendy herrastu,gu et kehtua nimidä ruadua,”
3.Vie kuuluu livvin sana.
Priažan rahvahallizen piirin kunnivoittu eläi ”dessoilču” A. Volkov
nämin päivin oli suannuh suuren kumman palkindon- Medalin Aleksandr
Tvardovskoin 100- vuodispäiväkse.Se meijän Karjalas on enzimäine dai
toine moine ei tule meijän tazavaldah terväh
-Mindäh bo se palkindo annettih sinul,Aleksandr Lukič?- kyzyttih rahvas.
- Minä olen ezmäine kudual oli oza kiändiä A. Tvardovskoidu livvin kielel.
Täs ezimerki:
Ei minun viärytty sil ole
Ku toizet voinalpäi ei tuldu,
Ei heijän rynnäs vastua tuuldu
Ei vahnu jalgu muadu polle....
En viäry sil,ga pyöriy mieli piäs;
Hyö ollah muas, a minä, minä täs.
Tämä
runo on otettu käyttöh,eläy.Sen juohatti Z. Saveljeva. Häi puaksuh
sen lugou kumardusristan ies, tuattoloin, ilmai viärytty tapettuloin
mustokse.
Tämän uvven runon lugi A. Volkov pruazniekal.
KUI MEIJÄN SANA JÄLLES JATKUU.
”Livvin virzilöin” pajotie katkieu,
Uppuou runoloih polviloin elos.
Tuulen viheldys pajostu jatkau,
Kuultah koivut vai hyllätys pellos.
Ilmanigäizet viehkurit viedih
Tuleh,ryöstäjien pohjatoih haudah.
Kai, mi opittih pieteltä died´ot¨
Ei ni kestänyh laudu, ni raudu.
Joga vuaksan miän armahal rannal
Katoi kegäleh,ruozme da čilmu.
Runot kestettih Jumalan kannal,
Died’ öi nägöy vai kallivon silmy.
Ilmai valittuu lähenöy aigu:
Menöy viimeine livviköi kalmah,
Lugou ven’akse muah pannes vaiku
Ruavas Vologdan monuahu psalman…
Nostau piälakan humalan vägi,
Liikkuu,lekehtah pilkettäi tiähti,
Ažno särähtäh Taivahan lagi,
Buite Spuassu miän Livvispäi lähti.
Jälles toivostuu tiedomies viizas,
Kuduad’ Karjalu enne ei nähnyh,
Löydäy peties virret miän kniigas
Oman internetverkon vuoh Vahnu-
Runot ruostunuot pondomah panou
(Musto ei pala,kestäy kui kivi).
Died’o hil’l’aizen bunukal sanou:
Enne täl lohkol elettih livvit.
4.”Dessoilan karjalaizet” passiboijah.
Lapsien
kazvattai Grigorjeva Irina Mihailovna tuli pruazniekkah
pikoi-pienienke lapsienke.Hyö lugiettih Z. Savel’jevan ”Buaban luvut”
kniigas päi runoizii.
Pienil- pienil pun’ukkaizil
armahile bunukkaizil
buabo himos pajattau
da kuule, midä tarattau:
”Kazva,lapsi, suurekse,
Kazva ,lapsi,hyväkse-
Andau Jumal čomuttu
da panou piähyöh mielytty.
Vezi-vedoine,peze-pellasta
Buaban bunukkastu,
Lastu armahastu.
”Anna kazvau tervehenny,
Hyvänny da vägevänny,
Joga dieloh pädevänny.”
Hyvä
oli nähtä lapsukkaizii,kuduat livvin kielel elostettih
”buabanke”,käveltih piirileikis.Lapsenjouko ”Nouzemo” valmistettih
pieni suarnu ”Kukoi da kana”.Kanal pidi vetty,kyly pidi lämmittiä,ga
kukoile ei vezi sen tervyöh puuttunuh suaha:pidi aiju kel pokoroijakseh
vien suajes.Andoi kaivoine vetty,ga se jo oli myöhä.Lapsienke oli
Tamara Petrovna Sergeeva.
- Moločat lapset,passibot suuret
lapsien opastajil dai lapsien vahnembil,kuduat myös tuldih
pruazniekkah.Pädi kuulta omal kielel pagizijoi lapsii.
5.KIITOSPAGINAT.
Tuhukuun 13. päivänny Zoja Lukinična Saveljeva täytti 75 vuottu.Sih
nähte oli kirjutettu ” Meijän elaigu” dai ”Oma mua” lehtih.Kiittämäh
da passiboiččemah livvin kielen kannattajua inehmistu kukkienkel da
lahjankel tuldih:
-Bogdanova Elena Viktorovna – kultuuru ministerstvan piälikkö
-Žarinova Ol’ga Mihailovna –V1 karjalaizien kerähmös Anukses vallittu karjalaizien piälikkö
-Mamontova
L’udmila Pavlovna-kanzallizen kirjaston spetsialistu
Petroskoilpäi.,Karjalan tazavallan kijastoloin assotsiatsies päi
-Pasykova
Svetlana Petrovna –endine rahvahallizen komitietan ruadai,iče on
vepsalaine,ylen äijäl kiitti jubilyarua suures ruavos.
Šustova Evgenija Aleksandrovna toi Zojale kiitoskirjaizen tazavallan piämihes A.V. Nelidovaspäi.
Obnosov Oleg Nikolaevič pienen opastujanke saneli uudeh proektah nähte. Se on suarnu ”Kažiloin kummat”.
Kiitos
sanat sanetti Dessoilan poselenin piälikkö Orehanov Andrei
Ivanovič,Priažan rahvahallizen kultuuri johtaja Tolmačeva Julija
Sergeevna.
Minä,Zoja Saveljeva,passiboijen ,kumardan piän ”Livvin
keskuksen”,” Meijän elaigu” ruadajil dai kaikkien minun hyvittäjien
iel. Passibot sydämellizet teile,hyvät rahvas.Minä yhty vai
tahton:”Andakkah Taivas miän rahvahal lykkyy.” ( A. Volkov
”Venehes”)
Zoja Saveljeva ” MATKU”
Se matku on pitky,
ni loppuu ei nävy,ni agjua.
Minä edehpäi lippuan,
kivet- kannot hos riivotah kabjua.
A ku vähenöy väjet---------
lyhyt hengästys ližiäy sit vägie,
ku ei sambus se himo
astuo pindua myö korgiedu mägie.
Hätkie huogavu en------
Pidäy loppusah matku se mennä
(viruu kodvan vai igäine kivi),
Ei sua keskustua astundua enne-
Elaigu ei mene sudre,sil , ken tostu rakastau.
Suvaikkua vai toine tostu-
Suuri käsky kehittäy,
Suvaikkua työ toizen mostu--------
Sadu vezua levittäy-
Elaigu ei elämättäh
Jiä vai sil,ken armastau,
ANDUAT TOINE TOIZEL KÄTTY,
OMA MUA SIT KANNATTAU-muga sanota ” Dessoilan karjalaizet”
”Livvin keskus”, ”Dessoilan karjalaizet ”
|
|
Категория: Sih da täh nähte |
Просмотров: 957 |
Добавил: ADMIN
| Рейтинг: 0.0/0 |
Добавлять комментарии могут только зарегистрированные пользователи. [ Регистрация | Вход ] |
|
|
